Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kristian starkey

Nimi Kristian Starkey (Kriss) Luokka 1.
Syntymäpäivä 24. maaliskuuta Tupa Puuskupuh
Asuinpaikka Lontoo Holvi 40 ka. 0 si. 0 su.

Luonne

Kristian on mielenkiintoinen persoona. Poika saattaa käyttäytyä toisen ihmisen seurassa täysin erilailla, kuin toisen. Kristian antaa jokaiselle aina erilaisen kuvan itsestään. Vain ne ihmiset, jotka ovat tunteneet Kristianin monta, monta vuotta tietävät, millainen poika todellisuudessa on - ja vain fiksuimmat tuttavat pääsevät siitä selville.

Sanottakoon niin, että hänellä on kova kuori, jonka alle vain harvalla on mahdollisuus päästä. Näiden harvohen kuuluu olla Kristianille tärkeitä ja luotettavia. Päältä Kristian on aina erilainen, mutta kuoren sisällä poika on aina se sama Kristian. Kuoren alla mikään ei muutu.

Sosiaallisuutta löytyy pojalta jonkun verran, ei kuitenkaan hirvittävän paljoa. Hän tykkää liikkua isoissa porukoissa, mutta kahdenkeskinenkin seura kelpaa. Isoissa porukoissa poika ei niinkään puhu, mutta kuuntelee tarkasti. Kristian haluaa olla perillä kavereidensa asioista mahdollisemman hyvin. Pienemmissä porukoissa poika on se, joka on yleensä äänessä. Kristian ei pelkää sanoa asioita suoraan, mutta välillä ihan tylsyyttään kiertelee ja kaartelee asioidensa kanssa. Kristian rakastaa olla huomion keskipisteenä pienemmässä porukassa. Isommassa porukassa taas Kristian pysyttelee vähän syrjemmällä. Poikaa välillä itseäkin harmittaa oma outo itsensä, jonka vuoksi itsetunto on välillä hieman repaleina - kuitenkin aivan vähän.

Kristian välttelee rumia sanoja ja hänen suustaan niitä harvoin kuulee. Pojan mielestä ne ovat ihan turhija. Tämän takia Kristianista saattaakin tulla kohtelias kuva.

Todellisuudessa poika on oikea rämäpää ja tekee tuon tuosta mitä haluaa. Hän ei välitä säännöistä elleivät ne ole joitain todella tärkeitä ja niiden rikkomisesta seuraisi jotain. Kristian on todella kilpailuhenkinen. Tämän takia poika onkin aktiivisesti mukana kaikessa toiminnassa, jossa voi kilpailla.

Kristian ei näytä tunteitaan melkein koskaan ellei nyt seurassa satu olemaan se tuttu ja turvallinen henkilö. Silloin poika uskaltaakin olla oma itsensä ja näyttåå mitä sillä hetkellä tuntee. Toisten, vähän vieraampien ihmisten seurassa Kristian taas on oma salaperäinen itsensä, josta ei ota selvää. Pojasta on itsestään mielenkiintoista olla välillä sitä ja välillä toista. Hän välillä vihaa itseään luonteensa takia, mutta kyllä hän sen takia rakastaakin itseään.

Poika ei jätä asioita viime tinkaan ja hoitaakin ne heti, kun mahdollista. Kristianin mielestä kaikista inhottavinta on puoli tiehen jääneet asiat, joita ei sitten koskaan edes aio hoitaa.

Kristian on herkkä poika, vaikka vain harvat sen huomaavat. Hän loukkaantuu ja pahoittaa mielensä helposti ja aina tuolloin liukenee paikalta jonnekin yksikseen. Tätä puolta on vaikea saada esiin, vaikka olisikin tuntenut pojan jo kauan.

Kaikesta huolimatta hän on hyvin mukavaa ja hauskaa seuraa, jos pienemmässä porukassa ollaan.

Ulkonäkö

Kristianin iho on vaaleanruskean sävyinen, ehkä vieläkin vaaleampi. Hän on 148 cm pitkä eli melko pitkä ikäisekseen. Pituuden takia hän välillä kulkee selkä eteenpäin kallistettuna ja pää roikkuen. Se on kuitenkin vähitellen jäänyt pois ja poika yrittääkin kulkea mahdollisemman suorassa. Kristian on kuin monien tyttöjen unelmoitu poika. Hänellä on lihaksikas vartalo, muttei kuitenkaan liikaa. Hän on kuitenkin melko laiha, vaikka lihaksiakin löytyy. Kristiania voisi kuvailla sanalla "sopivan lihaksikas". Hänestä ei ikimaailmassa saisi riskiä kuvaa, ei mitenkään.

Kristianin hiukset ovat lyhyet, mutta todella paksut. Hiukset ovat väriltään tummanruskeat ja niitä voisi kuvata sanalla "suklaa". Kristianin hiukset tekevät pojasta entistäkin komeamman - ainakin hänen mielestään.

Pojan silmät ovat vaaleansiniset ja niihin katsoessa voisi kuvitella katsovansa hentoa ja sinertävää taivasta, jolla ei ole pilvenhattaraakaan. Silmät muistuttavat muodoltaan hiukan mantelia. Pojan silmien koko ei ole suuri, eikä pieni vaan siltä väliltä.

Huulet ovat hennon vaaleanpunaiset ja värin voi nähdä vasta lähempää. Huulista tulee mieleen sana "viiva", sillä ne eivät ole paksut, eivätkä myöskään isot.

Kristianilla on ruskeita pisamia poskiensa ja nenänsä päällä. Ne koristavat hänen kauniita kasvojensa piirteitä upeasti ja antavat niihin viimeisen silauksen.

Kristian kuitenkin häpeää yhtä osaa itsessään; olkapäässä olevaa viiltoa, jonka hän sai kauan sitten. Viilto on pikkurillin pituinen. Sen takia poika käyttääkin vain pitkähihaisia paitoja.

Kristian käyttää yleensä vaatteinaan mustaa pitkähihaista paitaa ja tavallisia farkkuja. Hän tykkää kulkea niin, ettei hänen päässään tai kaulassaan ole mitään ylimääräistä.

Muuta

~ Kristianin perhe asuu hienossa kartanossa.
~ Poika kuuluu arvokkaaseen velhosukuun. Velhosuvusta löytyy kuitenkin epäkohtia. Kristianilla on kuitenkin vanhempina velhot ja vasta hänen pikkupikkuserkkunsa on puoliverinen.
~ Kristian ei tuomitse alkuperän perusteella ihmisiä.
~ Kristian vihaa tiettyjä ötököitä, eikä siedä niitä. Hän oikeastaan pelkää niitä. Näihin ötököihin kuuluvat mm. hämähäkit ja muurahaiset.
~ Pojan naapurissa asuu hänen paras ystävänsä Charlotte, joka kuuluu myöskin melko arvostettuun velhosukuun.
~ Hänen lempipuuhaansa on tekeminen. Kristian ei paljoa paikallaan halua tylsistyneenä istuskella. Hän haluaa aina tehdä jotain.

Matka-arkku

Taikasauva ei sauvaa

Opiskelutarvikkeet

Oppikirjat

Ei tavaroita.

Muistiinpanovälineet

Ei tavaroita.

Taikajuomatarvikkeet

Ei tavaroita.

Muut oppitarvikkeet

Ei tavaroita.

Tavarat

Taikatavarat

Ei tavaroita.

Vaatteet

Ei tavaroita.

Kirjat

Ei tavaroita.

Huispausvälineet

Ei tavaroita.

Lemmikki

Ei lemmikkiä.

Opinnot

Valinnaisaineet Kerhot Tupapisteet Tarinat
Ei valinnaisaineita. Ei kerhoissa. 0 0/5

Arvosanat

Aine Läksyt Kokeet Keskiarvo
Loitsut      
Muodonmuutokset      
Suojautuminen pimeyden voimilta      
Taikajuomat      
Taikakausien historia      
Tähtitiede      
Yrttitieto      

Saavutukset

Liittynyt Tylypahkan oppilaaksi 1.3.2018.

Viestit

Tarinakirja

 [ Kirjoita ]

Nimi: Kristian Starkey

04.03.2018 15:47
Pöllöpostia

Kristianin kasvoille siivilöityi verhojen välistä auringon valoa, joka sai pojan heräämään. Ensimmäiseksi poika hieroi silmiään ja katsoi kulmat kurtussa ikkunaa. Kristian vihasi nukkua ikkunan alla, sillä hän heräsi aina auringon noustessa taivaalle. Poika olisi halunnut isoveljensä Benjaminin huoneen alimmasta kerroksesta, jossa ei ollut ikkunoita. Kristian ei nimittäin osannut nukkua valoisassa tilassa. Benjaminin huonetta oli mahdotonta saada itselleen. Kristian oli yrittänyt järjestää "Paras voittakoon"-kilpailun, mutta Benjamin tiesi häviävänsä Kristianille, joten hän oli jättänyt kilpailun välistä. Kristian yritti aina ratkaista kaiken tuolla samaisella kilpailulla. Siinä piti kisata kotitöistä, niiden tekemisestä. Se joka olisi kilpailun loputtuna tehnyt eniten kotitöitä voitti.

Poika nousi venytellen seisomaan ja puki päällensä mustan pitkähihaisen sekä äidin eilen ostamat farkut. Kristian veti verhot pois ikkunan edestä. Hän ei tajunnut minkä ihmeen takia verhot olivat ohuet ja valkoiset, joista valo pääsi läpi. Kristian avasi ikkunan auki ja hänen huulilleen nousi pieni hymyntapainen, kun hän tunsi tuulen vireen osuvan kasvoihinsa. Pojan ikkuna oli suunnattuna takapihalle, josta näki myöskin kartanon upean puutarhan. Kukkien tuoksu leijaili Kristianin ikkunasta sisään hänen isokokoiseen huoneeseensa.

Kristian nautti raittiista ulkoilmasta ja viihtyi sen takia yleensä melko kauan ikkunassaan notkumassa. Tähän aikaan ei viisi henkisestä perheestä ollut hereillä kukaan muu kuin hän. Koko perhe tykkäsi nukkua myöhään ja harvoin ketään heistä näki tähän aikaan hereillä. Kristiankin olisi halunnut nukkua pitkään, mutta aurinko oli pilannut kaiken. Kristian sulki ikkunansa ja lähti kovaäänisin askelin ulos huoneestaan. Hän käveli äänekkäästi vain sen takia, että herättäisi muut. Pikkusiskonsa, Teresan, huoneen ohi tömistellessään huoneesta kuului kiljaisu:
"Hiljaa! Mä nukun!" Poika ei paljoa välittänyt kiljaisusta, vaan jatkoi samaan malliin. Kristian saapui kartanon pää ovelle ja katsoi olisiko posti jo tullut. Oven edessä oli pari kirjettä ja poika nappasi ne käsiinsä. Keittiöön kävellessään Kristian vilkaisi kirjeen vastaanottajia. Hänen sydämensä nousi kurkkuun, kun hän huomasi toisessa kirjeessä oman nimensä. Kristian laski kirjeet keittiön pöydälle ja rojahti puutuolille istumaan. Poika nosti kirjeen ja tutki sitä. Se miten osoite oli merkitty, kertoi jo paljon. Hän muisteli, että hieman samalla tavalla oli osoite merkitty erääseen toiseenkin kirjeeseen.

Kristian Starkey
Iso-Britannia
Lontoo
Tiilinen kartano


Pergamenttikirjekuoren toiselle puolelle katsoessaan Kristian tajusi mistä oli kyse. Hänen isoveljensä oli saanut tällaisen kirjeen silloin, kun hänet oli kutsuttu Tylypahkaan. Hänen sydämensä pamppaili rinnassa kovaa tahtia, eikä poika mahtanut innostukselleen mitään. Hän katseli hymyillen punaista sinettiä, jossa oli iso t-kirjain. Poika nousi ylös tuolilta ja alkoi hyppimään tasajalkaa kirje kädessään.
"Pääsin Tylypahkaan! Pääsin Tylypahkaan!" Kristian huusi lujaa ja viimeistään nyt muutkin hänen perheestään heräsivät. Pojan isä, William, saapui alakertaan ensimmäisenä ja halasi poikaansa.
"Tiesinhän minä, että saisit kutsun sinne. Eikö niin Sally?" William sanoi ja katsoi vaimoonsa hymyillen. Sally nyökkäsi nopeasti, kuten pojan äidillä oli tapana.
"Veljesi varmasti näyttää sinulle koulussa paikkoja. Onhan hän ollut siellä jo kaksi vuotta! Ja tiedättekö mitä nyt on aivan pakko tehdä?" Sally sanoi innoissaan ja katsoi miestään ja poikaansa kysyvän näköisenä.
"No?" Kristian sanoi ja kallisti hiukan päätään oikealle.
"Aamupalaksi tietysti lettuja! Kyllähän tätä täytyy nyt jotenkin juhlistaa ja olemme isäsi kanssa-", Sally selitti Kristianille, mutta poika kuuli ainoastaan äitinsä puheista alun. Hän nimittäin jo lipoi huuliaan ajatellessaan ihania lettuja! Poika oli makean perään ja letut olivat hänen suosikki herkkuaan.

Sally teki taikinan nopeasti ja pian laskikin jo Kristianin lautaselle lämpimän sekä pyöreän letun. Poika lirautti päälle hieman siirappia ja alkoi syömään.
"Ei sormin! Käytä haarukkaa ja veistä", pojan äiti komensi ja laittoi letun Williamin lautaselle. Kristian mutisi ensin jotain, kunnes otti haarukan ja veitsen käyttöön. Tästä häntä aina muistutettiin, mutta pojan mielestä letut pitäisi syödä käsin.
"Lähetetäänkö heti vastaus? Toin jo Beninkin sisälle", Benjamin sanoi laskien pöllönsä, Benin, tuolin selkänojalle. Sally pudisteli päätään, sillä hän ei oikein pitänyt pöllöistä keittiössä.
"Joo!" Kristian hihkaisi. Niin raapustettiin vastauskirje, joka lähti Benin mukana liihottamaan Tylypahkaan. Poika haluaisi itsekin joskus oman pöllön, muttei antaisi sille niin typerää nimeä mitä hänen isoveljensä oli antanut omalle pöllölleen. Benjamin olisi halunnut nimetä pöllön omalla nimellään, mutta siihen eivät William ja Sally suostuneet. Niin Benjamin oli jouduttava tyytymään oman nimensä lyhenteeseen, Beniin.

Maha täynnä Kristian meni kirjeen kanssa omaan huoneeseensa. Hän istahti sängylleen ja alkoi avata kirjekuorta. Kirjeen sisällä oli kaksi lappusta, kuten oli ollut Benjaminillakin. Kristian uskaltautui ottamaan toisen ja lukemaan siinä olevan tekstin.

Kristian halusi päästä kertomaan heti asiasta parhaalle ja samalla ainoalle ystävälleen Charlottelle, joka asui vähän matkan päässä heidän naapurissaan. Hän vilkaisi ensin tarvikelistan läpi. Sitten hän jätti kirjeensä sängylleen ja juoksi eteiseen. Eteisessä poika veti mustat sukat jalastaan, avasi oven ja sulki sen perässään. Kristian veti raikasta ulkoilmaa keuhkoihinsa, kunnes lähti juoksemaan metsää kohti. Sammal tuntui pojasta mukavalta paljaita jalkapohjia vasten. Pian metsä loppui ja eteen avautui Charlotten perheen puutarha. Puutarhassa oli keinu, joka oli kiinnitetty naruilla puun oksasta alas keinun lautaan asti. Siinä hänen ystävänsä rakasti keinua. Kristian käveli keinun luokse ja näki tummatukkaisen ystävänsä keinumassa.
"Charlotte", poika sanoi ja siirteli painoaan jalalta toiselle. Tyttö pysäytti keinunsa vauhdit ja katsoi Kristiania odottavasti, kuten tytöllä oli tapana hänen odottavan toisen sanovan jotain.
"Pääsen Tylypahkaan!" Kristian hihkui ja meni Charlotten viereen istumaan keinuun antaen samalla keinulle vauhtia. Tyttö naurahti ja katsoi tummanvihreillä silmillään Kristianin silmiin.
"Niin pääsen minäkin", Charlotte sanoi hymyillen.
"Hyvä! Minun ei ainakaan tarvitse olla yksin", Kristianin sanoi ja hymyili, kun tuuli pörrötti hänen hiuksiaan. Charlottella oli kukkaismekko ja hän oli sujautellut pitkän tukkansa sekaan kukkasia. Tyttö oli kaunis näky kerrassaan.

Charlotte ja Kristian sopivat menevänsä yhdessä Viistokujalle ostamaan kouluun tarvittavia tavaroita. Eniten Kristian kuitenkin odotti taikasauvaa. Illalla kotiin tullessaan poika ilmoitti suunnitelmistaan vanhemmilleen.
"Charlotten kanssa?" pojan isä kysyi ja hänen kulmansa menivät kurttuun.
"Kyllä ja te ja Charlotten vanhemmat tulette mukaan tietenkin", Kristian sanoi ja tutki isänsä ilmettä. William naurahti kovaäänisesti ja taputti Kristiania selkään.
"No siinä tapauksessa sopii. Luulin jo, että aioitte mennä ihan kahdestaan Viistokujalle", William sanoi hymyillen.
"No ei tietenkään! Ja sovimme menemämme Vuotavan noidankattilan kautta", poika sanoi ja juoksi portaat ylös huoneeseensa. Hän halusi nähdä kirjeensä uudelleen. Se sai pojan heti hyvälle tuulelle.

Kristian selaili tarvikelistaansa läpi. Hänen täytyisi ottaa tämä lista mukaansa Viistokujalle mentäessä, jotta hän muistaisi ostaa kaiken tarvittavan. Poika laski kirjeen lattialle ja meni sängylleen selälleen makaamaan. Hän sulki vaaleansiniset silmänsä ja kuvitteli itsensä mustassa kaavussa, jonka pojan pitäisi ostaa Viistokujalta – kaapu kuului koulupukuun. Kristian kuvitteli, kuinka hän osaisi koulusta valmistauduttuaan taikoa hyvin, paremmin kuin Benjamin. Benjamin oli aina ollut laiska opiskelemisen suhteen, joten jos poika opiskelisi ahkerasti, riittäisi se jo isoveljen voittamiseen. Ehkä he voisivat Charlotten kanssa lyödä vetoa jostakin. Kristian kuitenkin tyrmäsi ajatuksen heti, ei tyttö ikinä suostunut mihinkään pieniin kisoihin, mitä poika järjesti. Sitä paitsi Charlotte vaikutti sellaiselta, jolta luonnistuisi ties mitkä aineet tuosta noin vain. Ihminen ei kuitenkaan aina ollut sitä, miltä näytti. Välillä silmät olivat sokeita, eivätkä nähneet kaikkea.

Poika valvoi melko myöhään, sillä ajatukset ja kysymykset myllersivät hänen mielessään. Poika yritti sysätä ne syrjään, mutta epäonnistui jokaisella kerralla. Viimein kuitenkin väsymys vei voiton ja Kristian nukahti syvään uneen. Viimein aikaisesta aamuheräämisestä oli hyötyä!

  

http://tylypahka.w2.fi/

©2018 · TYLYPAHKA · - suntuubi.com